ahdistaa. 

milloin on päivä viimeinen

sitä koskaan mä tietää voi en

uskon vielä kohdataan

Sä luulet että on tarkoitettu ettet onnea kohtaa

Jokaista joskus on haavoitettu
sitä elämä toistaa
jokainen kolhu on parannettu
haavat huominen poistaa
joka päivä täytyy uskaltaa
jotta voisi murheet unohtaa

Happiness and dreams are like soap bubbles, just when you think you got em in your hand they pop in your face

I get insecure from all the pain, I'm so ashamed

Etkö unta saa? Aaveetko taas sun vuoteellesi omin luvin istahtaa, sua valvottaa?

Ois kai siistii antaa periksi nyt, toteais vaan kylmästi: "Ei tästä mitään tuu"

ja mä kuolen näihin ihmisiin jotka ei merkitse mulle mitään
kertoo mitä pitää tehdä, mitä täytyy yrittää
mä kuolen kun mun suuni huutaa valkoisia valheita
ja jättää kertomatta aina osan totuutta

Osoita taas elämän tarkoitus, oon ehtinyt jo unohtaa sen.

tänään on pimeää, huomenna on pimeämpää

Ajatus kiertää pääsi ympäri kehää

et tiedä mistä alkoi ja mihin se päättyi

mut se vie sua pimeään

et säkään oo sama ku ennen

muutos on ainoo mikä pysyy,

aika ei tuu keltään kysyy että

haluutsä kasvaa

haluutsä kypsyy

pakko se on hyväksyy.